Mikä on suorat kasvihuonekaasupäästöt (scope 1)?

Scope 1: päästöt omista lähteistä, ei ostoja

Scope 1 on suora kasvihuonekaasupäästö lähteistä, joita yritys itse omistaa tai ohjaa. Ajattele esimerkiksi kaasulämmitystä, omien ajoneuvojen polttoaineita ja omia tuotantoprosesseja. Erottava kriteeri on hallinta: jos kyseessä on laite tai ajoneuvo, jota yritys itse hallinnoi, se on scope 1. Jos päästöt syntyvät toisella yrityksellä — energiantoimittajalla, kuljetusfirmalla, toimittajalla — se ei kuulu scope 1:een, vaikka yritys siihen maksaakin.

Tämä ero on täsmälleen syy siihen, miksi asiakkaat kysyvät scope 1, 2 ja 3 erikseen: se estää kaksinkertaisen laskennan ketjussa ja tekee selväksi, kuka voi vaikuttaa mihin. Ostettu sähkö ja lämpö kuuluvat ostetun energian välillisistä päästöistä (scope 2), ja päästöt toimittajilla tai tuotteiden käytöstä asiakkailla kuuluvat arvoketjun päästöihin (scope 3). Kysely, joka pyytää scope 1 -tietoja, haluaa siis erityisesti tietää, mitä omasta savupiipusta, kattilasta tai ajoneuvokalustoista tulee — ei sitä, mitä toisen metrin "takana" tapahtuu.

Mistä tämä ero tulee: GHG Protocol

Scope 1, 2 ja 3 -jaottelu tulee GHG Protocolista, kansainvälisestä standardista, johon lähes kaikki asiakkaiden päästökyselyt perustuvat. Jos yrityksellä ei ole scope 1 -lukua valmiina, vastaus kyselyyn on yleensä yksinkertaisesti "ei" tai "ei tiedossa" kyseisessä kohdassa — eikä perustelematon arvio. Usein samassa kyselyssä kysytään myös kokonaisenergiankulutus vuodessa ja mahdollisesta tavoitteesta vähentää päästöjä; nämä luvut liittyvät scope 1:een, mutta ovat erillinen vastaus omalla lähdelleen.