Asiakas haluaa tietää CO2-päästön suhteessa liikevaihtoon, kuinka lasken sen

Päästöt jaettuna liikevaihdolla, ei uutta mittausta

Tämä suhdeluku ei ole ylimääräinen mittauspiste vaan jälkikäteen tehty laskenta: kokonaispäästöt tonneina CO2-ekvivalenttia jaettuna vuotuisella liikevaihdolla miljoonissa euroissa. Osoittaja on jo ketjutiedostossasi, jos olet vastannut kattavuuden 1 -kysymykseen, vastannut kattavuuden 2 -kysymykseen ja mahdollisesti kattavuuden 3 -kysymykseen. Nimittäjä on liikevaihtosi tilinpäätöksestä, sama summa, jonka asiakas usein myös pyytää erikseen. Tulosta kutsutaan "hiilen intensiteetiksi" ja se kirjoitetaan yleensä muodossa tCO2e/milj. EUR liikevaihtoa kohti.

Valinta, jonka teet itse, on mitkä kattavuudet otat osoittajaan. Jos asiakas kysyy vain kattavuuksia 1 ja 2, osoittaja on pienempi ja usein tarkempi kuin silloin, kun kattavuus 3 on mukana. Monilla pk-yrityksillä kattavuus 3 ei ole täysin selvillä — siinä tapauksessa lasket sillä, mitä sinulla on, ja mainitse, mitkä kattavuudet on otettu huomioon. Luettelo, joka pyytää "kokonaispäästöjä euroa liikevaihtoa kohti" määrittämättä kattavuutta, tarkoittaa yleensä kattavuuksia 1 ja 2 yhdessä; jos olet epävarma, on asiakkaalta kysyminen realistisempi vaihtoehto kuin arvaaminen. Jos sinulla ei ole vielä kattavuuden 3 -arviota, niin kattavuuden 3 -erien yleiskatsaus on loogisempi lähtökohta kuin tämä suhdeluku itse.

Mistä tämä luokittelu tulee

Tässä laskennassa käytetty kattavuusjaottelu on peräisin GHG-protokollasta; se on tavanomainen kattavuuksien 1, 2 ja 3 jaottelu, jonka EFRAG:n VSME-standardi sekä lähes jokainen asiakaskysely omaksuvat. EFRAG:n VSME-perusmoduuli, ei-pörssiyhtiöiden vapaaehtoinen raportointistandardi pk-yrityksille, mainitsee päästöt per liikevaihdolla yhtenä ydinilmaisimista, mutta ei määrää kiinteää kaavaa muusta kuin päästöt jaettuna liikevaihdolla — kattavuusvalinta ja nimittäjän yksikkö eivät siis ole kiinnitettyjä normissa, vaan ainoastaan asiakkaan kysymyksessä.