vakuutusyhtiö haluaa tietää, mitä vahinkoja yritykselleni on aiheutunut aikaisemmin, mitä ilmoitan

Vahinkohistoria: lukumäärä, syy ja summa vakuutusvuotta kohti

Vakuutuksenantaja haluaa yleensä kolme asiaa vakuutusvuotta kohti: vahinkojen lukumäärä, syyn (esimerkiksi tulipalo, vesivahinkö, vastuu, kyberikotapahtuma) ja maksettu summa tai vahinkoreservi. Joskus kysytään myös käsittelemättömistä vahingoista, jotka eivät ole vielä ratkaistu, sekä hylättyjen vahinkojen vaatimuksista. Täytä tiedot nykyisen tai edellisen vakuutuksenantajan vahinkohistorian yhteenvedosta; se on yleensä luotettavin lähde, koska se tulee suoraan osapuolelta, joka on maksanut tai arvioinut vahingon. Jos tällainen yhteenveto puuttuu, vaihtoehto on oma vahinkoidenrekisteri, jossa on päivämäärä, syy ja ratkaisu — edellyttäen, että se on johdonmukainen kirjanpidon kanssa.

Jos sinulla ei ole sähköistä arkistoa tai yhteenvetoa historiallisista vahinkotiedoista, älä täytä arviota. Vakuutuksenantaja vertaa tätä usein omaan hyväksymiskriteereihin ja siihen, mitä edellinen vakuutuksenantaja on ilmoittanut; arvioitu summa, joka poikkeaa näistä lähteistä, herättää enemmän kysymyksiä kuin rehellinen "ei vielä saatavilla" yhdessä sitoumuksella toimittaa se myöhemmin. Tätä aihetta käsitellään usein samalla kertaa kysymyksen kanssa yrityksen taloudellisesta terveydestäarkaluonteisten vahinkojen ollessa kysymyksessä, käytä salassapito-painiketta, jotta luku näkyy vain sille, joka tosiasiallisesti arvioi kyselyn.

Miksi pankit ja vakuutuksenantajat kysyvät tästä eri tavalla

Vahinkohistoria ei kuulu lakisääteiseen lähteeseen, kuten Handelsregisterwet 2007 tai Wwft — se on vakuutuksenantajan oma hyväksymisperuste, joka perustuu sen riskimalliin. Tämä selittää, miksi muoto vaihtelee vakuutuksenantajittain: yksi kysyy vahinkosyyn mukaan, toinen vakuutusvuoden mukaan ja kolmas vain kokonaismäärästä tietyn rajan ylittävässä osuudessa. Tämä on linjassa laajemman mallin kanssa, jonka mukaan pankki esittää erilaisia kysymyksiä kuin vakuutuksenantaja samasta aiheesta: pankit arvioivat rahanpesun ja luottoriskin, vakuutuksenantajat arvioivat vakuutettavuutta ja maksua, ja kumpikin käyttää tähän omaa muotoaan ilman lakisääteistä perusrakennetta.