miksi pankki kysyy ulkomaisesta rahoituksesta

Ulkomainen rahoitus koskee rahanpesuun ehkäisemistä, ei luottokelpoisuutta

Pankki ei yleensä kysy tätä saadakseen tietoa luottokelpoisuudesta, vaan koska asiakastunteminen sitä edellyttää. Raha, joka tulee Alankojen ulkopuolelta — laina ulkomaiselta osakkeenomistajalta, investointi EU:n ulkopuolelta, luottolinja ulkomaisessa pankissa — voi antaa pankille syyn kysyä lisää rahan lähteestä. Tämä kuuluu asiakastuntemiseen, jonka jokaisen pankin on tehtävä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemistä koskevan lain nojalla. Pankille ei ole tärkeää summa sinänsä, vaan kysymys siitä, onko rahavirta selitettävissä ja sopusoinnussa yrityksen kanssa.

Käytännössä pankki yhdistää tämän kysymyksen usein kysymyksiin yrityksen varallisuuden alkuperästä sekä todelliset edunsaajat. Jos ulkomainen rahoittaja on myös UBO, pankki haluaa, että nämä kaksi vastausta vastaavat toisiaan: laina osakkeenomistajalta, joka on jo tunnettu edunsaajana, herättää vähemmän kysymyksiä kuin raha tuntemattomalta osapuolelta. Jos yrityksellä ei ole ulkomaista rahoitusta, vastaus on "ei", ja dossieri ei tarvitse siihen lähdeasiakirjaa — kyseessä on tosiseikka, ei arviointi.

Perusta: asiakastunteminen Wwftissa

Tämä kysymys perustuu asiakastuntemiseen, jonka pankkien on suoritettava rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen ehkäisemistä koskevan lain nojalla: pankin on oltava selvillä asiakkaidensa liiketoimien ja rahavirtojen luonteesta ja taustasta, ja ulkomainen rahoitus kuuluu siihen. Tämä ei ole kysymys, joka johtuu kaupparekisterilaista 2007 tai CSRD-direktiivistä — ne sääntelevät dossieriin liittyviä muita osia, kuten yrityksen perustiedot ja kestävyysraportointi. Jokainen, joka epäilee, pitääkö tiettyä rahoitusmuotoa ilmoittaa, ei löydä vastausta ketjudossiereista, vaan pankin portaalista tai kysymyslistan lähettäneeltä yhteyshenkilöltä.