kuinka selitän osakkaiden rakenteet pankille

Pankki haluaa tietää, kuka on lopullinen edunsaaja

Pankki ei kysy omistusrakenteesta uteliaisuuden vuoksi, vaan määrittääkseen, kuka on UBO — "ultimate beneficial owner", luonnollinen henkilö, joka on lopulta omistaja tai sillä on määräysvalta. Tämä on velvoite, joka johtuu rahanpesun vastaisesta lainsäädännöstä, ja se koskee jokaista pankkia asiakassuhteen aloittamisessa tai tarkistamisessa. Se ei siis ole pankkin itse keksimä kysymys: jokainen pankki esittää sen lähes samassa muodossa.

Mitä käytännössä toimitat, on omistusketjun kaavio: mikä taho omistaa mikä prosentti osakkeista, luonnollisiin henkilöihin asti rakenteen huipussa. Yksinkertaisessa rakenteessa — yksi holding, yksi omistaja — se on puoli A4-arkkia. Useilla väliholdingeilla tai ulkomaisilla osakkeenomistajilla pankki usein haluaa nähdä jokaisen tason uutetun otteen. Käytät samaa uuttaa otetta myös rekisterinumero, jonka alaisena yritys on rekisteröity — pankin tavallisesti kysyy samassa onboarding-vaiheessa. Jos sinulla on osakkeenomistaja toisessa maassa, kysymys palaa usein myös mihin maihin yrityksellä on toimipaikka, koska se vaikuttaa pankin riskinarvioihin. Jos lenkki puuttuu — esimerkiksi siksi, että ulkomaisella emoyhtiöllä ei ole tuoretta uutetta otetta — niin "vielä toimittavaksi" on yleinen vastaus; pankki kysyy sitten itse uudestaan.

Mistä tämä johtuu: kaupparekisteri lähderekisterinä

Jokaisen omistajahierarkian perusta on merkintä kaupparekisteriin, jossa kaupparekisterilain 2007 mukaan yrityksen johtajat, osakkeenomistajat ja määräysvaltasuhteet on dokumentoitu. Hollannin yhteisön osalta viimeaikainen rekisteriotanto on siksi ensimmäinen todistusdokumentti; ulkomaisille väliyhteisöille pätee vastaava paikallisen rekisterin dokumentti. Tämä laki ei määrää, mitä pankin tulee sillä tehdä — se johtuu rahanpesun vastaisesta lainsäädännöstä — mutta se määrää, missä pankin kysymät tiedot ovat virallisesti dokumentoitu.