pitääkö minun ilmoittaa, mihin maihin minulla on kaupallisia suhteita

Maariskit ovat tavallinen osa asiakastuntemusta

Kyllä, käytännössä pankki kysyy, millä mailla liiketoimintaa harjoitat, ja se on sallittua. Tämä kuuluu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisen lain (Wwft) mukaiseen asiakastutkimukseen. Pankin on arvioitava riskejä, ja lisääntyneestä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskistä kärsivät maat ovat siinä kiinteä kriteeri. Usein kysymyskaavake ei kysy jokaisesta maasta erikseen, vaan EU/ETA:n ulkopuolisista maista tai erityisesti riskiä koskevilla luetteloilla olevista maista. Lue kysymys siis kirjaimellisesti: "ulkomaiset asiakkaat" voi käytännössä tarkoittaa "asiakkaita EU:n ulkopuolella" tai "asiakkaita korkean riskin maissa", ja siinä on melkoinen ero siinä, mitä sinun on listattava.

Konkreettisesti se, mitä toimitat, riippuu siitä, miten kysymys on muotoiltu: maaluettelo, myyntiprosentti alueittain tai vain vahvistus siitä, ettei liiketoimintaa harjoiteta pakote- tai riskiä koskevan luettelon maissa. Jälkimmäinen koskee myös kysymystä tai yritys tai yksi sen hallituksen jäsenistä on pakoteluettelossa, sillä pankit mainitsevat maariskit ja pakoteriski usein yhdessä, mutta ne ovat kaksi eri testia. Jos sinulla ei ole valmiiksi tehtyä asiakkaiden maaluetteloa, järkevä lähestymistapa on työskennellä laskutus- tai CRM-tietojesi perusteella ja mainita se erikseen, jos pankki pyytää lähdeviitettä.

Perustelu: Wwft-asiakastuntemus, ei kaupparekisteri

Velvollisuus ilmoittaa liikesuhdekauppiaiden maat ei tule vuoden 2007 kaupparekisterilaista — se vain määrittelee, kuka yritys on ja kuka siihen kuuluu, katso myös kuka on yrityksen lopullinen edunsaaja — vaan asiakastuntemuksesta, jonka laitosten, kuten pankkien, on suoritettava Wwft:n mukaan. Tämä laki velvoittaa pankkia itseään arvioimaan riskejä, ja maariskit ovat siinä tunnustettu tekijä; yritys toimittaa tiedot, joita pankki tarvitsee voidakseen tehdä tämän arvioinnin.